25.10.14

Pikkukeittiön remontti jatkuu





Tältä huone näytti sen jälkeen, kun suurin osa sinne varastoiduista tavaroista oli kannettu ulos. Seinälle on jäänyt vielä vanha päämökin keittiön avohylly - keltainen tottakai! Lattialla on vanha lastulevykaappi, joka muuttuu lämpövoimaksi. Lattialankut ovat leveät, mutta aikojen saatossa niihin on kaatunut öljyä ja niistä ei saisi rakennettua tiivistä lattiaa. Hirsiseinien vanhojen seinäpaperien alla on entisiin tilan töihin liittyviä reikiä. Jotta tilasta tulee siisti ja tiivis, pintamateriaaleiksi tulee uutta puuta. Ikkunakin on muita ikkunoita uudempi ja juuri siksi aivan loistava: toisen ikkunan rakenteisiin kuuluu metallinen hyttysverkko ja se avautuu unelmankevyesti pienellä kahvan painalluksella, toisin kuin kaikki satavuotiaat mekanismittomat ikkunamme. Juuri kuva-alan oikealla puolella on vierashuoneen ovi ja kuva on otettu ulko-ovelta. Vasemmalla huoneessa tilaa on jokseenkin saman verran kuin ikkunan oikeallakin puolella.





Eristeeksi laitettiin puukuidusta valmistettua Ekovillaa. Alunperin suunnitelmiin kuuluneesta parvesta luovuttiin ainakin toistaiseksi, sillä majoitustilaa riittää muutenkin ja parvesta olisi tullut vain matala nukkumaparvi lähinnä yhdelle hengelle. Korkean kattorakenteen sijaan huoneeseen tulee tavallinen sisäkatto naapurihuoneen tapaan. Suoraan kattoon on helppo kiinnittää myös perinteisesti pöydän päälle laitettava valaisin.

Seiniin tulee ilmeisesti kuultavaa vaaleaa käsittelyainetta ja lattiaan laitetaan jokin hiekansävy. Matonkin jo löysin - sekin muistuttaa hiekkarantaa, joka alkaa heti pikkukeittiön ikkunan alta. Lattian ja maton pitää olla hillittyjä, jotta huomaamme mahdolliset ampiaiset ajoissa. Tästä on hyvä jatkaa ensi keväänä.



Kattopaneelit ja lämmittävä patteri saapuivat. Monissa raskaissa ovissamme on oma vedin myös pienille kulkijoille.


On suuri sun rantas autius... / Säv: trad. Sanat: Veikko Antero Koskenniemi, esittäjä vaikkapa Johanna Kurkela.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti