Keltaiset tuolit kertaa kaksi

Lueskelin kesällä mökillä muutamia kesäisiä sisustuskirjoja ja hämmästyin: tuoli, jolla istuin osui silmiini H niin kuin huvila -kirjassa. Ihmetykseni ei olisi ollut niin suuri muuten, mutta tiedämme, että tuolit on maalattu 70-luvulla keltaisiksi itse ja alkuperin ne ovat olleet lakattua puuta. Joku siis on valinnut täsmälleen samaan tuoliin joskus juuri saman maalin toisessa päässä Suomea. Malli on hyvin tunnistettava. Meillä on myös tuoleihin kuuluva pöytä, joka on jatkettava ja sekin iloisen keltainen. Samalla keltaisella on aikoinaan maalattu myös paljon muita huonekaluja, kuten 50-luvun alakaapit, seinähyllyt, komuuti, seinälle ripustettava pesukaappi, pirtin pöytä ja penkit.

Keltainen on ollut pitkään pinnalla sisustuksessa, mutta ehkäpä keltaisen yli 40-vuotinen valtakausi saisi joidenkin kalusteiden osalta joskus päättyä. Tilalle voisi tulla vaikkapa vahattua puuta, vedenvihreää ja roosaa. Ennen valtavia kalustemaalaussessioita jatkamme seinien ja kattojen parissa, ja vaikeroimme viikosta toiseen värien valintavaikeuksissa. Ei kannata puuttua siihen, mikä toimii, vaan keskittyä korjausta vaativiin kohteisiin. Jos ikkunankarmi kärsii hätää, kalusteen väärä väri on puuhalistalla aika kaukana. Tänä kesänä väriä vaihtaa vain äsken hankittu 50-luvun keittiön yläkaappi, jota mies innostui kunnostamaan kaupunkihommina. Niinpä keltaiset tuolit pysynevät iloisen keltaisina hyvin pitkään. Pikkukuvassa pihviä, parsakaalia ja basilikaa, nam!

Pirtin verhot olen sävyttänyt joka tapauksessa kaikkien keltaisten kalusteiden mukaan, sillä kovassa mereltä tulevassa auringonpaisteessa verhot kuluvat loppuun muutamassa vuodessa ja uusia värejä ja kuoseja pääsee valitsemaan taas yllättävän pian. Kolmen korkean ikkunan kappojen ja sivuverhojen kuviokohdistus, leikkaus ja ompelu tehtiin taannoin yömyöhään keskimmäisen ollessa taapero - puuha ei olisi mitenkään onnistunutkaan päivällä, sillä siihen tarvittiin koko pirtin lattiapinta-ala, ja apuna ja henkisenä tukena hääri äitini. On ihanaa valita kankaita, mutta se sitä seuraava metreinen ompelu-urakka, hmph... Samaa kananpojankeltaista en pyrkinytkään löytämään, vaan verhojen väri on vähän maltillisempi ja lempeämpi. Huopasydän on ihana täsmälöytö Rajalla På Gränsen -kauppakeskuksen lähellä olevasta aitasta, jossa myydään käsitöitä ja matkamuistoja.