Muistitko avaimet? Nämä avaimet eivät unohdu.

Noin 110-vuotiaita ja vähän nuorempia avaimia

Päämökin Abloy-avaimen peränä riippui vuosia kelluva korkkinen pallo, joka oli kiinnitetty punottuun juuttinaruun. Isoissa rauta-avaimissa ei ollut avaimenperiä lainkaan.  Aiemmin mökin puhuttiin olevan saaressa ja sinne mentiin aina veneellä, sillä tietä ei ollut. Kelluva avaimenperä oli siis hyvin perusteltu.

Muutamia vuosia sitten mieheni käveli mökille ensimmäisen kerran pitkin hakkuukoneen tiheisiin kuusimetsiin avaamaa väylää - oli päätetty rakentaa pieni tieverkosto luotolaisten iloksi. Kun tie valmistui, oli suuri ilo ajella ensimmäistä kertaa oman mökin pihalle autolla. Siitä lähtien lapsiluku- ja tavaramäärä onkin kasvanut niin mahdottomaksi, että veneellä mentäessä saisimme ajella edestakaisin aika monta kertaa, jotta homma pelaisi. Askeettiseen minimalistiseen mökkeilyyn emme taida enää kyetä. Rakennustarvikkeita on nyt helppo kuljettaa. Ainakin sata vuotta ihmiset ovatkin tuoneet tälle luodolle hetekat, potkukelkat ja laudat jäätä pitkin tai veneellä tasapainoillen. Meilläkin on rakennustavaraa hyvässä tallessa meren pohjassa...

Menisitkö veneellä vai jäätä pitkin? Rospuuttoaikana ei ennen vanhaan menty ollenkaan.

Meidän kohdallamme tie menee meidän oman tonttimme läpi ja yksi ranta jää tien toiselle puolelle. Tie kulkee kuitenkin osittain alhaalla ja tontin sivussa, joten näkyvyys sieltä pihalle ei ole kovin hyvä. Aiemmin polulta saattoi tulla meille pistäytymään pari naapuria kesässä, joten kylläpä nauratti, kun lähistölle rakennettiin vuokrahuvila ja näimme ensimmäistä kertaa pitsataksin. Muutaman bilebändinkin musaa olemme vattujen poimimisen lomassa kuunnelleet etäältä ja kerran näimme pariskunnan kävelevän ohi puvussa ja pikkumustassa. Itse jatkamme valitsemallamme tiellä shortseissa ja kumppareissa, ja edelleen saatan kulkea pihalla ilman rihman kiertämää tai aivan pienen pyyhkeen kera. Elämä entisellä saarella siis hiukan lisääntyi, mutta lähinnä sitä vilahtelee ohi autoissa. Pyöräilijä ja pitkän matkan juoksija ovat edelleen harvinaisuuksia. Puut kasvavat ja niitä voi istuttaa tien vierelle lisää, mikäli mökkiläinen haluaa viuhahduksilleen lisää rauhaa.

Liiterin ovi

 

Avaimet tuunasin uusiksi, kun löysin Villa Weisteen puisia avaimenperiä. Niiden alkuperäiset ohuet narut vaihdoin rautakaupasta metritavarana ostamaani antiikkimessinkiseen ketjuun ja koska kaikkia tarvitsemiani tekstejä ei luonnollisestikaan löytynyt, tuunasin pari perää meille sopiviksi. Hankin kaksi valkoista avaimenperää ja hioin niistä pois tekstin. Tilalle maalasin puuttuneet Pikkupuoli- ja Navetta-tekstit mustalla maalilla. Nämä suurikokoiset ja painavat mökkiavaimet eivät unohdu helposti mihinkään taskuun. Kotoa ne muistetaan ottaa mukaan pienessä sinisessä autoaiheisessa kangaskassissa, jonka tyttäreni sai lahjaksi pikkutyttönä. Mökillä ne riippuvat omassa naulakossaan ja ne viedään aina aamulla roikkumaan kyseisten rakennusten oviin, joista jotkut toimivat vain avainta kääntämällä - moderneja nappilukkoja ja kahvoja ei ennen vanhaan asenneltu. Joihinkin oviin tarvitaan kaksi avainta. Jotkut avaimet ovat vuosikymmeniä vanhoja isoja rauta-avaimia, toiset uudempia Abloy-avaimia ja jotkut ikivanhoja munalukkojen avaimia. Niissä on tunnelmaa ja niillä on painoarvoa!

Tulin autolla, mutta nyt vedän tämän perämoottorin käyntiin.