Navetan päädyssä meitä isoja ja pieniä palvelee satavuotias puuseemme eli hyyssikkämme, kahdeksan neliömetrin ja kahden istumapaikan mukavuuslaitos. Navetta odottelee ulkovuorausvuoroaan, mutta koska kesän ainana voidaan pistellä kuntoon yleensä vain yksi tai kaksi seinää, tämän aika ei ole vielä. Levitellään sitä punamultaa sitten joskus, kun saadaan uusittua kaikki vuorilaudat. Pikkukeittiön ja parven rakentaminen menevät mokomien vähäpunamultaisten seinien edelle. Oven päällä on hieno pieni ikkuna, joka on hyyssikän ainoa. Pitää miettiä tarkasti, voiko tilaan puhkaista toista ikkunaa rikkomatta rakennuksen vanhaa ilmettä. Miltä näyttäisi suorakaiteen muotoinen yläikkuna navetan takaseinällä? Olisiko se karmeaa 70-lukua vai käytännöllinen muutos, jotta tilavaan, mutta pimeään hyyssikkään saataisiin lisää valoa? Sisällä hyyssikässä on kyllä melko viihtyisää: kukkia, tauluja, liitutaulu kävijöiden väliseen viestintään, kommuuti ja uusi pesusetti. Sitä antiikkista pesusettiä ei pidetä sentään hyyssikässä... Eikä pesusettiä käytetä pesuihin - sehän olisi perin vanhanaikaista ja epähygieenistäkin. Käsien pesuun keksin vuosia sitten ratkaisuksi vanhan puulieden sivusta irroitetun vedenlämmittimen, jossa on sopivasti valmiina hana. Allas täytetään puutarhaletkusta. Sinkkitelineestä löytyy pesuainetta ja seinältä pyyhe. Pöllin toimitti yllätyksenä meille naapurin isäntä, joka oli huomannut edellisen jo melko lahoksi, kiitos! Hyyssikän tekniikan isäntä uudisti muutamia vuosia sitten - oikein on erotteleva, helposti tyhjennettävä ja reilusti vetävä. Jahka kunnostusprojekti etenee näihin navetan seiniin, teemme pesupaikasta entistä ehomman. Ehkäpä seinustalle tulee katos entisajan maitotonkkia suojanneiden katoksien tyyliin à la Koistila ;)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti