Valoisan makuuhuoneen roosat ja vihreät

Makuuhuoneemme kattovalaisimella on historia: valaisin on 40-luvulta ja samanlainen kuin Ornon Walwitz, mutta kupu on toisin päin ja valaisin riippuu katosta ketjun varassa tangon sijaan. Kaikki valaisimen osat näyttävät liittyvän toisiinsa niin kuin ne olisivat olleet näin aina, mutta mieheni muistelee, että valaisinta olisi joskus korjattu ja tässä korjauksessa sitä olisi jotenkin muutettu. Walwitz on tehty messingistä ja himmennetystä valko-opaalilasista, sen on valmistanut Orno ja muotoillut Lisa Johansson-Pape. Valaisin on vuodelta 1947. Netistä löytämissäni kuvissa valaisin on aina toisin päin ja kiinnittyy kattoon tangolla. Yläosassa on muutamia kaarevia messinkikiinnikkeitä, joita meidän valaisimessamme ei ole. Tangon sijaan meidän valaisimemme kiinnittyy kattoon ketjulla ja lasimansetteja on yhdessä rivissä aina kolme. Walwitz-valaisimesta löytyy kuva kirjasta Tunnista designklassikot. Siinä lasimansetteja on vaihtelevasti rivissä kolme tai neljä. Meillä niitä on kaapissa lisäksi kaksi - se on vain hyvä asia, sillä aina silloin tällöin joku kolauttaa valaisimeen päänsä ja mansetit putoilevat paikoiltaan. Pölynkerääjänäkin valaisin on oivallinen. Tämä valaisin, olipa sitten muokattu tai ei, tuo makuuhuoneeseemme kepeää ja meille juuri sopivan koristeellista tunnelmaa.

Walwitz, Orno 1947

Yltiöpäinen modernius ei ole meidän juttumme, mutta mummomaisuus on! Osittain 70+-tyylimme johtuu mummun perinnöstä - tuolloin uudenkarheat uusrokokoohuonekalut, Messinin sänky ja yöpöydät ja 40-luvun valaisimet olivat vain liian hyvät laitettavaksi kiertoon. En tietääkseni pidä ollenkaan kukkatyynyistä, mutta niin vain hankin kerran muutamia gobeliinikankaisia tyynyjä, joista yksi sulostuttaa makuuhuonetta. Se sointuu huoneen muihin vihreisiin tekstiileihin ja seinään. Olin pitkään ylpeä erinomaisesta näkökyvystäni, mutta nelikymppisenä lasit oli aivan pakko hankkia ja yksi päivityskin on jo tehty.

Vehreää vihreää

Pieneen makuuhuoneeseemme ei kovin ihmeellisiä mahdu, mutta olen haaveillut pitkään rahista sängynpäätyyn. Kruunukalusteessa satuin näkemään vihdoin riittävän pienen rahin, jossa oli laadukkaat materiaalit ja mukava malli. Nyt peitot ja tyynyt saa rahille ja sille on kätevää taitella päiväpeite yön ajaksi. Kuvassa rahi ei juuri näy - päältä se on tummaa puuta. Verhot ovat luonnollisesti mummun pitsiset piparireunaiset hötöt. Vaihtelevasti ikkunassa on myös kappoja ja toisinaan suunnittelen huoneeseen verhoja milloin mistäkin Marimekon kankaista, kuten esim. vaaleanpunaisesta Satula-kankaasta. Ajatus elää, toteutus vielä puuttuu. Peitot ovat Jyskistä ja unelmanhyviä: puuvillainen on sopivan painava ja lämmin, ja valkoinen pörröpeite on ihanan pehmoinen. Tyynyt löysin kerran Anttilasta ja ne sopivat täydellisesti aiemmin hankittuun päiväpeitteeseen. Lapsiperheessä tekstiilit ovat kovassa käytössä ja kuluminen todella näkyy - nämä kuvat ovat aika armollisia... Pikkuhetki ja on taas ainakin päiväpeiton uusimisen aika. Vastustan sisustuksen uusimista muuten vaan ja kyllästymis -syistä. Loppuun kuluttaminen on kova juttu.

Sängynpäätyrahi ja pino

Laukku, tuoli ja pari koria

Siinä se on: piknikkori, joka on jo puoliksi pakattu ensi kesää varten. Ihan totta: korissa on viime syksynä poistokoreista hankittuja ihania kertakäyttöastioita ja lautasliinoja taas ensi kesän reissuja varten. Piknikpeitot ja kuohuviinilasit odottelevat myös korissa käyttäjäänsä. Tarkan markan Martta hankkii lähes kaiken etukäteen ja aina muun kuin käsillä olevan sesongin tuotteita.

Puukahvalaukku on Klo Designin ihanuus, jonka löysin täydellisessä kunnossa käytettynä noin neljäsosahintaan aluperäisestä. Puiset kahvat voi irrottaa pesun ajaksi ja näin luonnollisesti teinkin: laukku säilytti kuosinsa erinomaisesti. Kuosi on Hyrrä, jossa on kuvioina sähkömoottorin käämintavastuksia ja lintuja. Miehenikin ilahtui laukusta, sillä sähkö on hänelle hyvin tuttu asia. Vähän tuo laukku kuvassa repsottaa sisällön puutteessa, mutta oli käytössä viimeksi eilen. Laukkuun mahtuu tabletin lisäksi vaikka mitä muuta ja sisällä on tasku pikkutavaroille. Laukussa yhdistyy söpö vaaleanpunainen väri kauniisti pähkinäpuuhun ja aika yllättävästi metallisiin siipimuttereihin.

Tuoleissa meillä käytetään päällisiä, joista löytyy jokaiselle perheenjäsenelle monta mieluisaa väriä ja osa tuoleista on muualla kuin keittiössä. Koivutuoli on Askon kotimainen Martin. Sen alla on töitä: villasukkien suurkuluttaja ei ole kovin aktiivinen parsija...

Posliinia ja messinkiä

Perintösänkymme on Messin Oyn Beth siihen kuuluvine yöpöytineen. Kotimainen Beth on likimain ikuinen: se on tehty messingistä ja huonekaluteräksestä, koristeet ovat takorautaa ja nupit käsinmaalattua englantilaista posliinia. Päätykoristeissa on myös patinoitua messinkiä. Mallia ei enää valmisteta. Sänky on laadukas, mutta pidän sitä enemmän upottavasti verhoillusta puisesta Annon päädystä, joka meillä on vanhempieni kaupunkiasunnossa. Takorautakoristeet vaativat eteensä aikamoisen tyynykasan, jotta niihin voi nojata. Myös yöpöydät voisivat olla käytännöllisemmät: kaipaan laatikkoa ja tukevaa tilaa, jossa voisi pitää kirjoja ja lehtiä. Nyt lehdet ja kirjat voi laittaa vain pinoiksi ja kaikki muut tarvikkeet on pidettävä yöpöydän tasolla. Jonkinlaiset korit voisivat olla avuksi kyllä. Mutta yhtä kaikki: ovathan nämä päätynupit kyllä hurjan kauniit.

Aiemmin meillä oli yöpöydillä pöytävalaisimet, mutta niiden kanssa tila ei oikein riittänyt lukemistoille, silmälaseille ja voiteille. Pöytävalo ei myöskään usein riitä kunnolla lukemiseen, joten hankimme seinään kiinnitettävät valaisimet. Johdot ovat tietysti rumat, mutta valaistus on tässä tapauksessa estetiikkaa tärkeämpi asia. Yöpöydän mustassa metallipinnassa pöly näkyy erittäin selvästi, joten modasin pöydät laittamalla niihin kangasliinat. Liina on alunperin kaitaliina, jonka molemmissa päissä oli sama kuvio. Ompelin liinat sopiviksi ja tein kulmiin pienet reiät. Pöytien messinkipallot ovat irrotettavat, joten kiinnitin liinat ruuvaamalla pallot paikoilleen. Nyt pölyä ei tarvitse pyyhkiä ihan päivittäin ja pöytiä voi jopa imuroida.

Beth-sänky ja yöpöydät, Messin Oy

Home styling 1969

Tämä seinävaate on yli satavuotiaan rekiryijyn puolikas. Ryijy oli alunperin 160 cm leveä ja se päätettiin halkaista seinävaatteeksi kahdelle siskokselle. Niinpä toinen puolikas on nyt meillä makuuhuoneen seinällä.