Vielä eivät linnut visertele kovin kesäisesti, mutta siellä täällä mökillä jo vihertää. Jos ei muu, niin sammal nyt ainakin. Ranta on siivottu meren tuomista ruo'oista, roskista ja vanhan sahan jäljiltä mereen jääneistä riu'uista, laudoista ja muista puunkappaleista, jotka ovat hioutuneet sileiksi vedessä pyöriessään. Jotkut puunpalat ovat täydellisen sileitä tyhjiä tauluja ja joskus lapset käyttävätkin niitä maalauspohjinaan. Poikani pitää yhtä palasta tablettinaan: siinä saakin olla jo melkoinen mielikuvitus, jotta puusta saa jotain irti. Tässä lapset tutkailevat rantaa hyvin viimaan varustautuneina. Toisen kuvan sammalikko on saanut hyvin vettä - se sijaitsee mökin nurkalla rännikourun alla. Huippukokit tekevät kuulemma ruokaa jäkälästä. Tuotakin voisi melkein syödä...
 |
| Pienet tutkijat ja kivienpotkijat | | | | | | |
|
|
|
|
 |
| Herkullinen sammalikko |
 |
| Mitä sitä maalaamaan, kun luonto hoitaa värityksen... |
 |
| Ken tästä käy, pääsee liiteriin. |
 |
| Laitetaan, laitetaan, kunhan ehditään. Viistetään ja tunkataan. |
 |
| Tuulenpesä - Taphrina Betulina, vai Turgida? |
 |
| Karun rannan kasvatti |
 |
| Tuoltakin sitä vehreyttä on tulossa. |
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti